Kirjoitin tulevalle esikoisellemme kesäkuun lopulla, kaksi päivää sen jälkeen kun tein raskaustestin, kirjeen sillä minusta tuntui etten saanut selkoa omista tunteistani.
Toissapäivänä teimme positiivisen raskaustestin, itseasiassa kolme, sillä en voinut uskoa asiaa. Viimeisin raskaustesti osasi kertoa, että olemme 1-2 viikkoa pitkällä raskaudessa, joka tarkoittaa sitä että olemme todennäköisesti hääyönä raskautuneet. Olo on maanantaista saakka ollut onnellinen, sekava, jännittynyt, itkuinen, kiitollinen, yllättynyt, odottava.
Lopetin e-pillereiden käytön tammikuussa, noin kuusi kuukautta ennen häitämme, sillä olimme sopineet alkavamme yrittämään sinua heti häistämme lähtien. Silti se, että päätit tupsahtaa elämäämme näinkin pian yrittämisestä yllätti – erittäin positiivisella tavalla kuitenkin!
Olet koko perheessämme hyvin odotettu ja emme malta odottaa, että pääsemme kahden viikon päästä ensimmäiseen varhaisraskauden ultraäänitutkimukseen. Siellä saamme varmuuden siitä, että kasvat tosiaan sisälläni. Siellä saamme varmuuden siitä, että sisälläni kasvaa pieni odotettu ihme ♥
Vielä emme täysin asiaa ymmärrä ja tuntuu hurjalta kävellä kaduilla tietäen, että sisälläni on jotakin meille täysin uutta ja ihanaa. Katselen kävellessäni ihmisiä ja mietin vain, näkyyköhän raskaus minussa vielä. Näkyykö onnellisuuteni, väsymykseni, jännitykseni ja intoni?
Haluaisin jakaa tämän koko maailmalle, mutta toistaiseksi en vielä voi sitä tehdä. Kirjoittaminen helpottaa tunnevyöryä jota tällä hetkellä koen. Toivon vain, että seuraavat kaksi viikkoa menee nopeasti ja että pääsemme näkemään sinun voivan hyvin ja kasvavan normaalisti.
Tunteet ovat heittäneet koko raskauden ajan aikamoista kärrynpyörää, joten onkin kiva lukea tämä kirje näin jälkikäteen ja palata niihin ihan ensimmäisiin tunteisiin. Kirjeen kirjoittaminen helpotti minua käsittelemään omia tunteitani. Onko muilla tällaista kokemusta? Oletteko kirjoittaneet kirjeen tulevalle lapsellenne?
♥ Sarah
Artikkelikuva: Pixabay
sarahneyla.com 