Hääpäivä: Avioliiton siunaustilaisuus

Siunaustilaisuus ei alkanut kovin mukavasti, kun saavuimme kirkolle myöhässä, vasta noin kuutta yli kaksi – meidän tilaisuus kun alkoi tasan kahdelta. Vaikka hääseurueeni kovasti yritti lohduttaa minua koko ajomatkan kirkolle, ettei meillä olisi hätää, oli suntiolla kuitenkin eri ajatus tästä ja sainkin kuulla asiasta ympäri korvieni. Pakko sanoa, että minulle tuli hetkellisesti todella paha mieli ja teki mieli purskahtaa (varmaan jännityksestäkin johtuen) itkemään. Tilanne oli onneksi nopeasti ohi ja pääsin kirkon oville odottamaan.

Kun ovet aukesivat ja sello-piano kombolla alkoi soimaan A Thousand Years, hälveni kaikki harmitukset, jännitykset ja ärsytykset ja keskityin vain Kerkkoon. Olin päättänyt jo ennen hääpäiväämme, etten katsoisi vieraitamme (saatikka perhettäni!) laisinkaan, etten vain purskahda itkuun. Lähestyessäni Kerkkoa ajattelin vain, kuinka komeana hän siellä seisoi bestmaniensa rinnalla. Yhtäkkiä olimmekin tarpeeksi lähellä, että Kerkko lähti hakemaan minua ja niin isäpuoleni luovutti minut Kerkolle ja lähdimme kohti alttaria yhdessä.

Meitä jännitti alkuun mitä pappi siunaustilaisuudessa puhui, sillä hän ei tiennyt meistä etukäteen mitään. Käydessään meillä, keskustelimme elämästä ylipäätään, mutta emme oikeastaan laisinkaan meistä pariskuntana. Papin kanta oli tähän se, ettei hän halua kertoa meistä meidän vieraillemme mitään sillä ei meitä tunne ja luottaa siihen, että vieraillamme on puheissaan meistä kerrottavaa. Tämä sopi meille oikein hyvin ja pappi puhui kauniisti avioliitosta ja siitä mitä se merkitsee.

Siunaustilaisuuden loppupuolella saimme kuunnella Kerkon siskon Heinin ihanaa laulua. Oli ihana hetki, kun Kerkon molemmat sisarukset esittivät meille tärkeän laulun, kun Kerkon veli ja bestman Aarni tarttui kitaraan ja säesti yhdessä sellistin kanssa Heinin laulua. Lopuksi avioliittomme vielä siunattiin ja pusun jälkeen oli aika siirtyä kirkosta ulos. Tässä vaiheessa uskaltauduin myös vieraitamme katsomaan ja oli ihanaa nähdä kaikki paikalla.

Piilouduimme Kerkon kanssa sähkökomeroon ja odotimme, että vieraat pääsivät ulos. Suntio tuli koputtamaan oveen merkiksi, että voimme tulla ulos ja kirkon ovet aukesivat ja lähdimme kävelemään ”kujaa” pitkin kohti poistumiskyytiämme. Vieraat heittelivät ruusun terälehdet kauniisti päällemme ja tuntui, ettei kuja ja onnittelut loppuneet.

Tämä oli ihana hetki ja seuraavaksi pääsimmekin päästämään vieraamme hetkeksi keskenään juhlatilaan kaasojen ja bestmanien avustuksella, kun me siirryimme Taksi Viaporin kyydissä kuvaajamme kanssa ottamaan potrettikuvia.

♥ Sarah

Kaikki postauksen kuvat ovat ihanan ja taitavan Niki Strbianin käsialaa!