Hääpäivä: Morsiamen valmistautuminen

Heräsimme lauantai aamuna toisen kaasoni ja serkkuni Merin kanssa ajoissa, jotta ehdimme kahdeksaksi hakemaan myös päivämme kukat floristilta ja yhdeksäksi Kauppatorille. Kun saavuimme Kauppatorille, oli juuri Suomenlinnan lauttapaikan edusta suljettuna, sillä samaan aikaan oli Helsinki Half Marathon. Onneksemme tapahtumatyöntekijä päästi meidät kurvaamaan tarpeeksi lähelle paikkaa, että saimme tavarat autosta ulos. Seuraavaksi olikin aika juosta hyvän hetken tullen nopeasti toiselle puolelle, ennen kuin seuraavat juoksijat saapuivat.

Vastassa oli toinen kaasoni Veronica, kuvaajamme Niki, meikkaajamme Sharon, sekä kampaaja Nelli. Kaasoille olin varannut erikseen oman kampaajan Petran, joka oli mennyt saarelle jo hyvissä ajoin edellisellä lautalla, joten kaikki olivat koossa. Kaikki olivat todella hyvällä tuulella ja siirryimme lauttaan sen saavuttua. Huomasin lautassa pientä innostusjännitystä mitä lähemmäs saavuimme saarta.

Saarelle päästyämme, lähdimme koko poppoo kävelemään kohti juhlatilaamme, johon päästyämme aloimmekin heti hommiin.

Minä istuuduin ensimmäisenä Nellin kammattavaksi, äitini Sharonin meikattavaksi ja yksi kaasoistani Petran kammattavaksi. Toinen kaasoni kävi kurkkaamassa yläkerrassa tilanteen ja olikin heti joutunut auttamishommiin. Noin tunnin kuluttua äitini siirtyi kammattavaksi, toinen kaasoni tuli myös kammattavaksi ja minä odotin hetken vuoroani, sillä äitini serkku meikattiin vielä – käytin ajan hyödykseni ja aloin syömään. Kun hänen meikki oli tehty, myös minä pääsin meikattavaksi.

Mitä lähemmäs menimme h-hetkeä, sen enemmän minua alkoi jännittämään. Tuntui myös, että oli vaikeaa rauhoittua nauttimaan hetkestä, sillä yläkerrassa tarvittiin kaasojen apua somistuksessa emmekä päässeet yhdessä olemaan rauhassa kun vasta siinä kohtaa, kun puku piti saada päälle. 

Kun puku saatiin päälle, oli kello jo kymmentä vaille kaksi ja tuntui, että lähtemisessä kesti ikuisuus. Kerkon yksi bestmaneista, Jaakko, oli minua vastassa ja käsikynkässä saattoi minut autolle, johon nousin kaasojeni kanssa. Äitini ja äitini serkku olivat jo lähteneet kävellen kohti kirkkoa ja pakko sanoa, että koko ajomatka meni sumussa. Sen muistan, että monta kertaa hoin meidän olevan myöhässä ja minulle vastattiin vain, että ei ole mitään hätää. 

♥ Sarah

Kaikki postauksen kuvat ovat ihanan ja taitavan Niki Strbianin käsialaa!