Juhlapaikaksemme valikoitui muutaman mutkan kautta oma haavepaikkani Tenalji von Fersén. Tila on alunperin rakennettu vuonna 1775 ja se on toiminut linnoituksen leipomon viljavarastona. Tila on sittemmin tietenkin kunnostettu, mutta siellä on edelleen ne upeat tiiliholvatut kaaret ja korkea katto, sekä upeat ikkunat. Tenalji huokuu ihanaa tunnelmaa ja sitä käytetäänkin paljon paitsi juhlissa, myös esimerkiksi erilaisiin yritystapahtumissa.
Suomenlinna järjestää tasaisen epätasaisin väliajoin avoimia näyttöjä tiloihin, jolloin tilaan voi mennä tutustumaan tai katsomaan tilaa uudestaan. Viime viikon tiistaina oli jälleen muutamia avoimia näyttöjä eri tiloihin ja kuten arvata saattaa, minun oli pakko sinne päästä. Viimeksi kun syksyllä kävimme siellä, minua jäi kovasta harmittamaan etten ihastukseni lomassa tajunnut ottaa yhtäkään kuvaa tilasta. Otin siis viime viikolla kamerani, sekä Kerkon ja koiramme Bulin mukaan saarelle ja teimme samalla saarella lenkin koiran kanssa.
Bulia ei tietenkään tilaan voinut ottaa mukaan, joten Kerkko kävi hänen kanssaan tekemässä rannassa pienen kävelyn kun minä menin tilaan sisälle kurkkimaan ja ottamaan kuvia. Yllätyin, kun tilassa olikin aika monta paria ja kaveriporukoita katsomassa tilaa. Ihana tunnelma välittyi, kun joku mittaili pöytien paikkoja, toiset asettelivat hääparin pöytää ja yhdellä pariskunnalla oli ihana musta pöytäliina mukanaan, jota he mallailivat pöydässä. En olisi itse välttämättä kehdannut mennä pöytäliinojen kanssa avoimeen näyttöön kokeilemaan, mutta siinä kun olin ja katsoin eri porukoiden touhuja ajattelin vain kuinka fiksuja he olivatkaan tehdessään näin! Tilahan on siinä mielessä haastava, että saamme sen juhlapäivänämme klo 10:00 aamulla ja se täytyy tyhjentää samana iltana. Tämä tarkoittaa siis sitä, että kovinkaan paljoa aikaa ei jää mallailulle siitä oliko jokin tietty pöytäjärjestys hyvä vaiko ei – siinä mielessä siis avoimissa näytöissä on minusta erittäin fiksua mallailla näitä asioita ja varmasti näin teemme itsekin!
Kävin joka ikisen paikan läpi Tenaljista aina keittiöön alakerran ”taukotilaan” saakka. Mitä enemmän siellä kävelin ja kuvittelin mielessäni mitä mihinkin voisi laittaa, millaisia koristeita ja missä tanssisimme ensimmäisen tanssimme miehenä ja vaimona, sitä enemmän herkistyin. Katselin ympärilläni olevia hääpareja, ystäväporukoita ja äitejä, jotka olivat tulleet tyttäriensä kanssa juhlatilaa katsomaan ja herkistyin entisestään. Lopulta onnellisuuden tunne valtasi minut ja onnen kyyneleet lähtivät valumaan poskiani pitkin – täälläminä vähän yli vuoden päästä tanssin häitäni rakkauden täyteisessä tilassa tärkeiden vieraidemme kanssa ja ennen kaikkea tuoreen aviomiehenikanssa. Siinä hetkessä ymmärsin, miten pian minusta tuleekaan vaimo ja uusi luku elämässämme alkaa!
Ulos tullessani kerroin Kerkolle herkistymisestäni ja naurahdin, kun Kerkko katsoi minua sen näköisenä että nytkö tuo sekosi! Hän halusi itsekin käydä tilassa pyörähtämässä, muttei kuulemma siellä ollessaan herkistynyt laisinkaan 😉
Oletko sinä herkistynyt jostakin tietystä tilanteesta hääsuunnittelun aikana?
-Sarah
sarahneyla.com 